Suurperhe sittenkin??

Olen aina ajatellut etten ole mikää perheenäiti. Minulle riitti pitkään yksi lapsi ja mietin todella plajon tahdonko lisää lapsia. SItten kun pitkällisen mietinnän jälkeen uskaltauduin tahtomaan yhtä lisää sainkin kaksi. En ollut kauhean onnellinen asiasta, mutta kyllä minusta on ihan suurperheen äidinominasuuksia löytynyt....

Kolmen lapsen organisoiminen on siis työni ja jokapäivä minua. Outoa, mutta alan jo siihen tottua. Tänään sitten kaverini toi omat lapsensa meille myös hoitoon. Oikeastaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tapamme kasvattaa on jokseensa samanlaiset ja en siksi jännittänyt enää asiaa. En tosin pidä itseäni vieläkään lastenhoitaja tyyppinä, mutta kai joskus voin kokeilla....

Lapsia siis omien kolmen sijaan olikin viisi (yksi oma oli harrastamassa). Vilinää oli pihalla, mutta sain jopa pilkottua oksia samalla. Ei siis paha hoitaa viittä alle kouluikäistä! Pitäisiköhän minun miettiä perheen suurentamista???

Varmaan kaikki minut tuntevat ajattelee että hormoonit hyrrää ja kevät on saanut päään sekaisin.... Voi olla että tarvii vielä miettiä.....!

Toisaalta pienellä asialla pystyi auttamaan kaveria ja samalla omat lapset sai leikkiseuraa!

Äitienpäivä!

Ihana äitienpäivä takana! Aamulla sain nukkua puoli kymmeneen. Minulle tuotiin kukkia ja kortteja sänkyyn. Sain märkiä pusuja ja halauksia. Keittiössä odotti tyttärien itse tekemä kakku. Olivat aamulla leiponeet ihan itse kolmestaan! Pienet oli pilkkoneet tuoreet mansikat ja vanhimmainen kulta leiponut täytekakun! Olipas ihanan makuista - en muista syöneeni niin ihanaa kakkua!

Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille!

Tavarapaljous

Meillä alkaa nurkat pullistelemaan tavaroista. Näin sesongin vaihtuessa huomaa kuink apaljon ryönää on kertynyt. Päätimme tänään laittaa kamaa myyntiin, koska ne ei katoa kavereille lainaamalla. Nyt tarvii nurkkia siivota!
Etenkin vanhimmaalta tyttäreltä jää pieneksi juhlavaatetta, joka vermaan menisi vielä jollekin. Toivoisin saavani noista vielä jotain hintaakin.... Syksyksi tarvii sitten jättää toppapukuja - niitä on paljon! Olen jotenkin huono myymään vaatetta eteenpäin ja siksi nuo lojuu meillä nurkissa. Kirpparimyyjää minusta ei saa mitenkään eli jos tuo nettihuutokouppa toimisi niin pääsen eroon vaatteista! Kokeillaan.

Onko teillä kokemuksia nettimyynnistä tai kirppareista?

elämän ihmeitä

Olimme tänään mummolassa. Aurinko paistoi ja ihailimme viikon vanhaa varsaa, joka nuoren hevosen innolla tutustuu tähän ihmeelliseen maailmaan ja omiin jalkoihinsa ja kykyihinsä. Kovaa niillä jaloilla jo pääsi ja hienosti sai potkaistua. Niin se alkaa pienestä hevosen, ison eläimen elämä. Jotenkin tuntui hassukta ohjata varsaa ulkoa talliin, kun on niin pieni ja heiveröinen. Pari kuukautta niin uhkuu voimaa ja kokoa!

Tytöt ihmettelivät söpöä varsaa ja pettyivät tietysti hiukan kun ei pieni hevonen olekaan heille leikkikaveri vaikka kooltaan olisi hyvän kokoinen. Leikkivät siis tyytyväisinä hiekkaleluilla, kun hevosen kanssa ei leikki onnistunut.

Leikin keskeytti kuitenkin tyttärellämme huoli ulkona laitumella olevista hevosista. Siellä nuori hevonen kurmotti vanhempaa hevosta ja puri kunnolla kaulasta ja repi harjasta. Tyttäreni ryntäsi sisälle että "yksi heppa puree toista, eihän niin saa tehdä!" Mietin mitä sanon, koska oikeassa oli tyttäreni, ei toista purra saa. Hevosille toisaalta aivan luonnollista leikkiä. Kerroin sitten, että tavallaan leikkivät ihan niinkuin tyttäreni sisarensa kanssa hiekkaleluilla. Onneksi selitys meni läpi ja leikit jatkui. Toisaalta saan olla iloinen, että tyttäreni huomioi ympäristöään ja ei anna tapahtua ihan mitä vaan! Kasvaakohan hänestä vastuullinen lähimmäisestään välittävä aikuinen? Toivotaan!

koira innostus

Hankimme koiran merlkein kaksi vuotta sitten vanhimman lapseni toiveesta. Hän oli halunnut koiraa monta vuotta, mutta allergian takia mietimme kovasti asiaa. Kun kaksoset lähtivät hoitoon vieraalle ja vanhimmainen alkoi tulla kotiin yksin koulusta, oli otollinen aika koiralle. En voisi olla ylpeämpi ajankohdan valinnasta! Tyttäremme tulee kotiin koulusta hoitamaan koiraa eikä ole oppinut lähtemään kavereille.

Viime keväänä he kävivät agility kurssin ja saivat kipinän lajiin. Talven aikana into hiipui, mutta nyt kevään myötä into herää! Joka ilta on tytär ja koira pihalla juoksevta ja hyppivät ja sukeltavat tunnelita ja pujottelevat. Koira tohkeissaan kun oppii uutta ja tytär intoa oiukassa kun saa opetettua koiraa. Nyt pitäisi sitten alkaa rakentaa esteitä ja muita vermeitä, jotta voisi harjoitella muitakin agilityn juttuja. Eipä tarvitse miettiä mitä pihaan laittaa - esteet vie pihan! Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsen innon ja ilon vuoksi! :)

Ilon hetkiä

Meillä on ollut aika haasteelliset ajat nuorimman lapsen kanssa ja haimme apua jo vaikka mistä. Olin itse todellä väsynyt hänen käytökseensä ja ajattelin jo etten jaksa enää. Avun saaminen on hankalaa ja vaivalloista ja väsyneenä sen hakeminen siten vielä haasteellisempaa. En edes jaksanut soitella vielä kaikille luukuille ja selittää uudestaan ja uudestaan asiaa, juurta jaksain, kyyneleet silmissä ja itku kurkussa, kokien että olen Äideistä huonoin.
Kun mietin mihin päädymme, kun voimani loppuvat, kun asiat muuttuivat. Lapsemme vain "naps" muutti käytöstään. Vaikka olimme kuukausi tolkulla keskutelleet ja tahkonneet asioita, mikään ei tuntunut auttavan ja kun olimme luovuttamassa, hän itse kasvoi tai jotain ja muuttui! Nyt meillä on jo usean päivän ollut iloinen ja säteilevä leikkivä yhteistyöhaluinen lapsi! Voiko olla ihanampaa!!!! Nautimme iloista ja naurusta! Silti mietin kuinka kauan tätä voi riittää???!!!

Riitojen selvittelyä

Lapsemme leikkiväy niin naapurin poikien kuin muidenkin kavereiden kanssa melko paljon. Toisinaan leikit sujuu hyvin ja toisinaan ei oikein millään. Eilen lapset tulivat sisään ulkoa ja kertoivat että heitä oli ulkona kiusattu. Kysyin mitä oli tapahtunut ennen kiusaamista ja vastaus oli niin epämääräinen etten ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
Pääasia mielestäni on että lapset koittavat setviä itsekseen mahdollisimman pitkälle riitansa ja ymmärtävät että siitä sitä sitten taas seuraavana päivänä jatketaan leikkiä ja tulisi siivota päytä ennen lähtöä. Anteeksi antaminen ja pyytäminen on niin tärkeää!
Oppimista ikäkaikki ja aika monelle aikuisellekin tämä on hankalaa eli mitäs me lapsilta oikein vaaditaankaan, jos emme osaa itse sitä tehdä!