Haikeutta ilmassa...

Niin tänään on pienien viimeinen virallinen päiväkotipäivä. Ensi syksynä alkaa sitten eskari ja elämä muuttuu pienen askeleen, seuraavana syksynä ison askeleen - lapset ovat koululaisia. Sopeutumista siihen ettei mulla ole enää pieniä lapsia vaan kokoajan isompia ja fiksumpia neitejä.
Keskiviikkona oli päiväkodin kevätjuhla. Kyyneleet silmissä katselin reippaiden tyttöjen esityksiä. Etenekin nuorimmainen herätti minussa erikoista ylpeyttä kun hän ihanasti reippaalla äänellä veti Robinin "sysämmestä puuttuu palanen" -laulua.
No ensi viikolla alkaa lasten loma ja oleilu mummin kanssa. Saavat pitkän kesän nauttia olosta ja elosta ja ladata akkuja pitkään talveen...

Kun on pois tajuaa mikä on tärkeää

Olin vanhimman tyttären kanssa matkoilla melkein viikon ja voi mikä ikävä oli lapsia ja miestä. Tajusin silloin kuinka ihanat lapset mulla on ja kuinka ihana elämä. Oikeastaan saan olla tosi onnellinen!
Nyt istun taas yksin hotellissa ja mietin että mulla on ihana perhe ja koti! Kun vähän on poissa huomaa kuinka ihanaa onkaan olla kotona tärkeiden ihmisten lähellä. Tietää, että on tärkeä ja kelpaa heille. Huomenna ilolla kotiin!!!! :)