Kaksi vuotiaan uhmakohtausten kanssa taistelu on todellakin ihan työtä!
Vaikka kaksi vuotiaat osaavat olla ihania, rakastettavia, mutta myös niin hankalia kuin voivat. Äitiyden ihanuutta haaveilevan voisi olla joskus ihan hyvä tietää mitä kaikkea tämä "rooli" tuo tullessaan.... Vaikka kuinka koittaa muistuttaa itselle ettei lapset ole automaatio niin silti tulee aikoja jolloin riittämättömyyden tunne ylittää sietämiskynnyksen.
Etenkin kun kuulet "viisaampien" neuvoja, alkaa hampaat narskua. Toki jokainen äiti varmasti tekee kaikkensa lasten hyväksi ja etenkin omiensa. Niin ja kuka lapsen paremmin tuntee kuin oma äiti?! Itse koitan jatkossa muistaa etten arvostele uhman kanssa kamppailevia vanhempia, enkä koita neuvoa vaan tukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti