Saksan matkamme toinen päivä, 3.6.2011

Toinen päivä alkoi hotellin aamupalalla. Ihmettelimme aamupalapöydässä, kun hotellissa oli muitakin asukkaita. Emme olleet kuulleet kenenkään liikkuvan, vaikka oikeasti hotelli oli pieni. Voi olla että postaan ihan oman jutun hotellista vielä, mutta nyt keskityn matkaan...

Perjantaina aamupalan jälkeen starttasimme Cochemin kaupunkia kohden. Ostin lapsille evääksi vastapäisestä konditoriasta sämpylöitä jne. Matka Cochemin kaupunkiin kulki viininviljelysten ja maalaiskylien läpi. Näimme monia tuulivoimaloita matkalla...

Olimme jo valmiiksi etsineet kaupungista parkkipaikat ja koska automme oli aika korkea, emme mahtuneet keskustan parkkihalleihin vaan ajoimme hiukan kaupungin keskustan laidalla olevalle isolle parkkipaikalle. Kävelymatkaa keskustaan ehkä tuli noin 500m, mutta matkalla oli kauppoja :)

Keskustassa hiukan shoppailimme ja kiipesimme linnaan, jossa kiersimme opastetun kierroksen. Saksaa ja englantia sekaisin. Tytöt hyvin kuuntelivat ja kyselivät, jos eivät ymmärtäneet. Hyvin parin vuoden englannin opiskelulla saivat selvää oppaan kertomuksesta. Harmi etten tehnyt enempää muistiinpanoja linnasta!  Vaikka linna oli korkealla ei matka ollut pienillekään liian pitkä.

Aurinkokello matkalla linnaan kuvattuna. Nuo viisarit siis heijastuvat varjoina auringon mukaan, aika hieno, eikö?

Kaupunki siis rakennettu joen varteen ja joella olisi voinut tehdä risteilyjä, seuraavalla kerralla sitten!

Kaupungin katuja, tyypillinen eurooppalainen kaupunki siis.

.

Porukkaa oli ihan mukavasti kaupungilla...

Ihania herkkuja oli kahviloissa ja kävimme linnanvierailun jälkeen kahvilla ja kakulla. Tässä Ada haaveilee herkuista näyteikkunassa.

Kaupunki oli todella kaunis ja mukava. Nautimme päivästä oikein kovasti! Nähtävää olisi ollut enemmänkin, mutta emme tahtoneet vetää aikatauluja liian tiukoiksi. Ostimme Cochemista vielä Mango Fantaa, joka osoittautui todella hyväksi sekä kotimatkalle hiukan purtavaa. Olimme ajatelleet pysähtyä johonkin kotimatkan kylään syömään, mutta toisin kävi.

Kotimatka sujui aika mukavasti ja huomasimme olevamme hotellimme kylässä aika nopeasti. Kävimme lähimarketissa ostamassa sipsejä sekä hedelmiä ja juotavaa illaksi ja seuraavaksi päiväksi. Hotellilla kävimme pistäytymässä ja sitten päätimme mennä hotellin vastapäiseen ravintolaan syömään. Paikka olikin paikallista ruokaa tarjoava ja todella mukava, toki hyvin erilainen kuin edellisen illan italialainen ravintola. Ravintola tarjosi esimerkiksi lähilihaa ja alueen kasviksia.

Meidän tytöt innostui noista alueella kasvatetuista kasviksista ja paikallinen salaatti lautanen teki kauppansa...

Matkaseuramme oli tykännyt matkasta ja kokoonnuimme vielä meidän huoneeseen juttelemaan ja herkuttelemaan. Tiesimme että oli viimeinen ilta yhdessä. Seuraavana päivänä suuntaisimme sisareni ja hänen miehensä vuokraamalle mökille sekä autolla päiväksi Luxenbourgiin. Loma jatkuisi vielä, mikä oli ihanaa!
Ilta venyi pitkään, kun juttelimme, vitsailimme ja olimme yhdessä - ihan parasta matkassa!

Moni varmaan ajatteli että olemme hulluja, matkalla viiden lapsen kanssa. Meidän porukka vaikka eivät kaikki sisaruksia olleetkaan sopivat ihanasti yhteen ja ehkä juuri sen vuoksi. Lapset nauttivat kun saivat olla yhdessä. Nauttivat uusista kokemuksista ja suht rauhallisesta menosta.

Koimme matkalla paljon ja muistoja jäi varmasti kaikille. Maisemat oli tämän päivän paras anti sekä se ilmapiiri jonka koimme kun matkustimme! Matkaseurammeoli aivan loistavaa!! Kiitos seuralle jos tätä luette! Toistekin voimme matkustaa porukassa!

Saksan matkamme ensimmäinen päivä, 2.6.2011.

suuntasimme Saksaan helatorstaina Tampereelta Ryanairilla.... Matka Tampereelle kesti noin 2 tuntia Jyväskylästä ja kentällä kaikki sujui todella sujuvasti. Olin varannut koneeseen pähkinöitä ja sipsejä syötäväksi. Limsat ostin koneesta. Meillä oli myös Priority Bording passit ostettuna, koska seurueeseemme kuului 5 lasta ja 2 aikuista. Saimmekin paikat hyvältä kohdalta konetta.

Laskeuduimme ajoissa Frankfurt-Hahn´n kentälle ja olimmekin nopeasti terminaalissa, koska meillä ei ollut kuin käsimatkatavaraa. Hahnin kenttä on ihan kohtalaisen kokoinen, mutta toiminnat olivat sujuvia.Lentokentältä haimme auton, jonka olin netistä meille varannut vuokralle. Olin varannut 7 hengen auton ja kaksi korokeistuinta tytöille. Saimme 9 hengen pikkubussin ja korokkeet. Olimme ihan tyytyväisiä, koska auto oli uudehko ja hyvä ajaa.

 Kylän kadut olivat hiljaiset, koska helatorstai oli myös Saksassa pyhäpäivä.

 Pieni kylä, mutta kirkkoja oli useampi, tässä yksi.

Auton saatuamme suuntasimme hotellille. Matka ei ollut pitkä ja hotelli löytyi nopeasti. Hotelli Garni
löytyi päätien varrelta ja takapihalla oli parkkipaikat. Olin varannut porukallemme yhden kolmen ja yhden neljän hengen huoneet. Hotellin omistaja kuitenkin ehdotti meille 5 hengen ja kahden hengen huoneita, koska olivat ihan vierekkäin. Todella kätevää! Hotelli maksoi meiltä 7:ltä kahdelta yöltä aamiaisineen yhteensä 360€. Olimme tyytyväisiä siihen ja mieletäni hinta/laatu-suhde oli hyvä. Hotelli oli rauhallinen ja lapsille sopiva. Kylä pieni, mutta ruokapaikkoja löytyi sekä kauppoja. Liikkuminen oli helppoa, koska moottoritie meni vierestä.

Ensimmäinen ilta meni kylää kävellen kierrellessä ja syömässä. Löysimme Italialaisen ravintolan jossa söimme etanoita ja pastaa. Kukin mieleistään. Mukava meininki ja kiva ilta. Väsyneinä kaaduttiin sänkyyn ja unelmoitiin tulevista. Meidän perhe majoittui isoon huoneeseen ja serkut sai omaa rauhaa viereisestä huoneesta.

Ihana päivä, vaikka aika rankka! Matka tuntui alkaneen mukavasti ja odotimme innolla mitä tuleman pitää!

Retkellä

Aloitimme tämän arkiviikon retkellä. Oli ihanan aurinkoinen keli ja suuntasimme koirien ja tyttöjen kanssa läheiselle polulle. Se on noin 4km pitkä ja matkalla on hyviä paikkoja syödä eväät. Siellä voivat myös koirat olla vapaana. Evääksi otimme kaakaota, kananmunaleipää ja keksejä. Aurinko paistoi, vaikka tuuli jonkin verran.

Matkalla löysimme Minimoin maailman. Se oli kuulemma Minimoi kaupunki, vaikka minimoit nukkuu talvisin ja siksi niitä ei tuossa kannonpäällä näy. Käpy on Minimoi-torni.. =)

Metsässä oli aamupäivästä vielä, yöpakkasen jäjiltä, kerste ja tytöt juoksentelivat pitkin hankea ja nauttivat. Kauaa ei tällaisia retkiä pysty tekemään!!!

Ihanaa tämä kotona oleilu, voimme retkeillä ja tehdä yhdessä. Näitä hetkiä sitten töissä voi muistella ja tytöt hoidossa!

Arki alkaa....

Nyt on sitten lomailtu yli viikko, kun isäntä oli lomalla kotona. hdimme tehdä vaikka mitä ja lapset nauttivat isänsä seurasta. Harvinaista herkkua oli pelihetket. Pääsiäisenä ehdimme nähdä rauhassa tuttuja joita muka muuten ei ehdi nähdä. Siltä osin olemme siis rentoutuneet ja olemme nauttineen yhdessä olosta.
Minä taas olen kokenut pahimman migeenin ikinä. Olin jo kuvitellut että olin päässyt eroon tästä viheliäisestä vaivasta. En ole potenut tautia pitkään aikaan ja oikeasti olin kuvitellut päässeeni siitä. No nyt se muistutti olemassa olostaan. Päänsärky alkoi jo perjantaina ja hoitelin sitä buranalla. Lauantai iltana kipu oli kokonaan poissa ja olin onnellinen että pääsin siitä! Maanantai sunnuntaivälisenä yönä sitten iski kauhea kipu ja uusi vielä pahempana maanantai illalla.Pohdin jo voiko Stevia-makeutusaine saada tämän aikaan?
Tänään suuntaamme sitten rauhalliselle retkelle metsään, tyttöjen ja eväiden ja koirien kanssa.... Toivotaan että päänsärky ei meitä enää häiritse!

Leppoisaa pääsiäistä jatkuu

Eilen kyläilimme veljeni luona. Tytöt saivat olla rauhassa serkkujen luona ja nauttivat täysin rinnoin. Pääsivät myös enon kyytiin moottorikelkalla ajelemaan. Ada hurjapääna ei pitänyt kiinni ja huusi että "kovempaa"! Olipas ihanan rentouttavaa!!! Myös koiramme nauttivat veljeni koiran seurasta, ihanaa kun uusi koiramme saa kavereita jotka ei pure tai kiusaa.

Aurinko hellii meitä, vaikka öisin on todella kylmää ja kuten yksi kaverini sanoi, nyt on "lappi kelit" meillä keski-suomessa! Mietin lähtisimmekö hiihtämään vai mitä keksisimme.... Ladut houkuttaisi ja aurinko, katsotaan saanko ketään seuraksi vai lähdenkö yksin. Tuntuvat lapset nauttivan pyjama päivistä ja yhdessä olosta oikein kunnolla. Tietävät että kohta alkaa arki ja hössötys....niin ja tuntuu että flunssaa on tulossa eli katsotaan kauanko tämä leppoisa oleilu kestää... Nautimme nyt tästä hetkestä ja olosta!

Leppoisaa pääsiäistä!!!

Meidän leppoisa pääsiäinen alkoi tänään. Kävimme aamulla neuvolassa toteamassa että typyt on isoja ja kasvavat kovaa vauhtia. Uusi neuvolatäti oli myös todella mukava ja meillä oli kivaa! Sitten haimme tyttöjen isotädin meille kylään matkakeskukselta ja leppoisa päivä alkoi. Istuimme ja juttelimme ja söimme ja joimme kahvia jne... Minä jatkoin neulomista. Pöllöpaita jonka jo kertaalleen neuloin on valmistumassa kovaa vauhtia ja ihanaa vauhtia!!!! Tällaista oleilua perheen kanssa ei voi korvata mikään! Vaikka sukulaisia emme voi valita (lainattuna ystävältäni, joka tsemppasi mua pahassa mielessä eilen! KIITOS siitä!) antavat ne lapsille juuret ja kiinnityksen tähän maailmaan. Onneksi niin! Ihana oli kuulla juttuja sukulaiselta jota näen liian harvoin!!!

Mutta siis paitaan.. tässä kuviorivistä kuvaa eli pöllöistä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!!!

Onnistunut muskariesitys!

Meidän tytöt esiintyivät eilen oman muskariryhmänsä kanssa. Oletin itse, että laulavat ja ehkä lauluun on joku koreografia, mutta tytötpä soittivat ja lauloivat. Uutta minulle oli se, että tytöt puhuivat kovasti ramppikuumeesta ja esiintymisjännityksestä. Kotona miettivät, että jos eivät uskallakaan esiintyä. Aikaisemmin ei meillä ole asiaa ääneen pohdittu, vaikka isosisko on soittanut pianoa ja varmasti jännittänyt ennen esiintymisiä.
Kun esiintymisen aika tuli, oli jännitys tietysti katossa ja toisella meinasi jännitys saada yliotteen. Juuri kun olimme astumassa esiintymislavalle, hän ilmoitti ettei uskalla ja jäi lavan eteen. Koska toinen kaksosista uskaltautui valitsemaan soitinta ja paikkaansa esiintymisessä, uskaltautui toinenkin pienen hetken päästä ja kukaan ei juurikaan huomannut, mitä oli tapahtunut. Esiintyminen meni hienosti! Molemmat soittivat ja lauloivat kovasti ja esiintymisestä jäi hyvä mieli meille kaikille. Minä tietysti äitinä saan olla todella ylpeä ihanista tytöistäni.
Pohdin kuitenkin kuinka tällaiset pelot olisi hyvä kohdata? Kuinka lasta rohkaista niin, ettei hänestä tule ylimieleistä ja koppavaa? Tahdon, että lapseni olisisvat sydämmellisiä ja toiset huomioon ottavia ja tärkeintä kunnioittaisivat toisia ihmisiä ja eläimiä. En todella halua lasteni arvostelevan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä etenkään sille henkilölle suoraan. Toivon, että he ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja kuitenkin jokainen on tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka jännittää on silti hieno ihminen ja kun tuon jännityksen voittaa, on vielä hienompi ihminen! En tahtoisi, että koskaan tahallaan loukkaavat ketään tai että saavat siitä vielä hyvän mielen! Mutta samalla tunnen huonoa omaa tuntoa siitä miten pärjäävät, koska maailma on pullollaan ihmisiä jotka tahallaan loukkaavat. sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan saavat toiselle pahan mielen ja vielä nauttivat siitä! Ihmisiä, jotka etenevät elämässään siten että mollaavat ja latistavat muita. Toivon, että osaan kasvattaa lapsista sellaisia, että pärjäävät eämässään oli loukkaaja läheinen tai tuntematon. Toivoisin, että osaan heistä ohjata niin vahvoja, että pärjäävät henkisesti ja osaavat vielä sanoa, kun heitä on loukattu! Suuri toiveita?