Keväällä elämä alkaa, Linnut aloitaa pesän rakentamisen ja laulavat parin löytääkseen. Itse olen löytänyt työn ilon. Ihania uusia vaihtoehtoja elämälle. Nyt pitää sitten punnita vanhan hyödyt ja haitat, nämä tuntee hyvin! Mitä uusi mahdollisuus toisi tilalle? Mitä negatiivista ja mitä positiivista oikeasti? Vaikeita asioita!
Elämässä on vaikeita asioita harvakseltaan. AIna asiat tuntuvat maailman pahimmilta juuri silloin kun iskevät päin naamaa. Kun asia selviää ja jää taakse huomaa kuinka suuri asia olikaan. Kuinka osaisikaan suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja asennoitua niihin myös niiden koon mukaan?
Mitkä asiat ovat sinutsa vaikeita? Miten sait asian suhteutettua oikeisiin mittasuhteisiin?
torstai 31. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Hyvä mieli muskarista!
Olen jonkin aikaa pohtinut miten lapsemme monitaideryhmässä menee. Pariin kertaan en ole haastavampaa tytärtämme saanut lähtemään ja opettajan "ei se haittaa" kommentit ei oikein minu auta. Nyt sitten opettaja tuli kysymään mikä lasta vaivaa, ilmeisesti oli ollut oma itsensä eli todella haastava.
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
kökkö
Eilenä olimme lasten monitaideryhmän esityksessä. Esityksen alkua odotellessa kaksoset harrastivat asioita joita tavallisestikin tekevät "luppoajalla". Siinä tuoksinassa en seurannut mitä kaivelivat - tavallisesti kaivavat nenää, korvaa tai peppua.
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"
Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"
Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Kotikylpylä
Voiko olla ihanampaa kuin koko perhe saunassa ihanan päivän päätteeksi? Me olimme tänään Peukkulassa ja lääkärissä jne... Itse pääsin jouksemaan pienne lenkin - voiko olla ihanampaa kuin juokseminen? Hien jälkeen mentiin saunaan. Lauteilla keskustellaan viikon tapahtumat ja kaikki asiat puidaan tarkasti. Kylpyhuoneen puolella sitten alkaa meidän naisten läträys. Ostin tänään The Body Shopista suihkugeeliä Papayan tuoksuista, Banaani hoitoainetta kirsikka vartalovoidetta ja mustikka vartalovoita. Voi kuinka herkulliselta tuoksuu kun me neljä naista itseämme pesemme ja rasvaamme. Mikä ihana fiilis tulee tuoksuista! Oikeasti rentouttavaa kun ihanat tuoksut ympäröi ja yhdessä puunataan!
Nautinnollisia hetkiä saunassa ja kylvyssä teille muillekin! Nauttikaa ihanista tuotteista ja tuoksuista! Meillä ainakin nuo TBS:n tuotteet sopii muuten herkälle tyttärelle!
Nautinnollisia hetkiä saunassa ja kylvyssä teille muillekin! Nauttikaa ihanista tuotteista ja tuoksuista! Meillä ainakin nuo TBS:n tuotteet sopii muuten herkälle tyttärelle!
huono omatunto!
Ompas aikaa kulunut enkä ole ehtinyt kirjoittaa mitään. No syitä löytyy ja monia...olemme edelleen sairaita koko porukka, olen ollut työmatkoilla ja koulutuksessa. Toki voisi ajatella että ajastaisi etukäteen juttuja, mutta musta ei taida olla siihen.
Nyt kun alan matkan jälkeen päästä koti moodiin on rentouttava päivä edessä. Yhden lapsen kanssa lääkäriin kun ei yskä ala lähtemään ja rohisee. Sitten nopeesti syömään ja lasten esitykseen Peukkulaan. Illalla voisi olla sauna ja biisikärpänen. Huomenna sitten vain miehen siskon poikaystävän syntymäpäiville ja leppoista työ- ja hoitoviikkoon valmistautumista. Nää viikonloput on musta just kivoja kun saadaan tehdä yhdessä kaikkea. Joskus toki ahdistaa kun aikataulut on niin tiukkoja ettei meinaa ehtii kaikkea ja pinnaa kiristää jatkuva juokseminen, mutta silti ihanaa....
Aamut on viikonlopuissa parasta - saa nautiskella aamupalan rauhassa ja käydä koiran kanssa ulkona. Ihanuutta lisää se että aurinko paistaa ja linnut laulaa, vaikka onkin pakkasta.
Mitenkäs muilla viikonloppujen aikataulut menee?
Nyt kun alan matkan jälkeen päästä koti moodiin on rentouttava päivä edessä. Yhden lapsen kanssa lääkäriin kun ei yskä ala lähtemään ja rohisee. Sitten nopeesti syömään ja lasten esitykseen Peukkulaan. Illalla voisi olla sauna ja biisikärpänen. Huomenna sitten vain miehen siskon poikaystävän syntymäpäiville ja leppoista työ- ja hoitoviikkoon valmistautumista. Nää viikonloput on musta just kivoja kun saadaan tehdä yhdessä kaikkea. Joskus toki ahdistaa kun aikataulut on niin tiukkoja ettei meinaa ehtii kaikkea ja pinnaa kiristää jatkuva juokseminen, mutta silti ihanaa....
Aamut on viikonlopuissa parasta - saa nautiskella aamupalan rauhassa ja käydä koiran kanssa ulkona. Ihanuutta lisää se että aurinko paistaa ja linnut laulaa, vaikka onkin pakkasta.
Mitenkäs muilla viikonloppujen aikataulut menee?
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Väsynyt mutta onnellinen!
Kotona takaisin. Mahtava viikonloppu KOtkassa ja ihania ystäviä tuli tavattua. Vaikka olin perjantaina väsynyt reissuun lähtiessäni olen nyt virkistyneempi, vaikka todella väsynyt myös. Valvoimme myöhään jutellen ja laset herättivät aikaisin, joten unovelkaa on paljon. Toisaalta ihanaa oli nähdä ystäviä joita näen niin harvoin, seuraavaa kertaa siis odotellessa!
Lapset nauttivat jatusta vanhemmuudesta myös - sai yksi tyttäristä nauttia isistä ihan yksin ja kaksi äidistä ja kummeista. Nyt on jälleen näkemisen riemua ja ikävää hihkuttu. Hyvää teki siis lapsillekin.
Alan nyt levätä univelkoja pois ja toipua rankkaan työviikkoon....
Lapset nauttivat jatusta vanhemmuudesta myös - sai yksi tyttäristä nauttia isistä ihan yksin ja kaksi äidistä ja kummeista. Nyt on jälleen näkemisen riemua ja ikävää hihkuttu. Hyvää teki siis lapsillekin.
Alan nyt levätä univelkoja pois ja toipua rankkaan työviikkoon....
torstai 17. maaliskuuta 2011
Viikonlopun odotusta
Huomenna suuntaamme kahden tyttären kanssa reissuun tapaamaan tyttöjen kummitätetjä ja setää. Molempien tyttöjen kummit ovat minun ystäviäni ja viikonloppusta tulee ihana! Saan nauttia harvinaisesta kaveriseurasta ja tyttäret saa nähdä kummejaan. Keskimmäinen lapseni saa nauttia isin seurasta koko viikonlopun - tekee hyvää hänellekin.
Ihanaa matkaa odotellessa on kiva aloittaa viimeinen työpäivä tällä viikolla!
Ihanaa matkaa odotellessa on kiva aloittaa viimeinen työpäivä tällä viikolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)